Erittäin korkeat D-vitamiinipitoisuudet veressä (yli 375 nmol/l tai 150 ng/ml) voivat aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, lihasheikkoutta, sekavuutta, kipua, ruokahaluttomuutta, nestehukkaa, liiallista virtsaamista ja janoa sekä munuaiskiviä. Äärimmäisen korkeat D-vitamiinipitoisuudet voivat aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa, sydämen rytmihäiriöitä ja jopa kuoleman. Korkeat D-vitamiinipitoisuudet johtuvat lähes aina liiallisesta D-vitamiinin nauttimisesta ravintolisistä.

Liiallinen A-vitamiinin saanti ravinnosta on yhteydessä luun mineraalitiheyden vähenemiseen ja lonkkamurtumariskin lisääntymiseen.

Tutkimus osoitti, että monivitamiinien käyttäjillä oli myös suurempi todennäköisyys saada liikaa etenkin rautaa, sinkkiä, A-vitamiinia ja niasiinia.

A-vitamiinin, niasiinin ja folaatin saanti elintarvikkeista ja monivitamiineista oli vaarassa olla liikaa >15 prosentilla osallistujista.

Kroonisen altistumisen suurelle kalsiumin saannille haittavaikutuksena on munuaiskivien ja hyperkalsemian yleistyminen. 

Vaikka riittävyyden varmistaminen on tärkeää, nyt on nousemassa esiin kysymys D-vitamiinin liiallisesta saannista.

Liian monien D-vitamiinivalmisteiden pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa liikaa kalsiumin kertymistä elimistöön (hyperkalsemia). Tämä voi heikentää luustoa ja vahingoittaa munuaisia ja sydäntä.

Pyridoksiini (B6) havainnollistaa ongelmia, joita voi syntyä, kun vitamiineja käytetään hyvin suurina annoksina kliinisten sairauksien hoitoon.

Sveitsiläisissä yleislääkäreissä tehty tutkimus osoitti, että "sveitsiläiset yleislääkärit eivät tienneet monista iäkkäiden potilaidensa käyttämistä ravintolisistä, mikä saattaa vaikuttaa lääkityksen optimointiin", mikä viittaa siihen, että potilaiden tarpeita on ymmärrettävä paremmin.